Unohtuiko pääministeriltä lain ja moraalin ero?

Suomessa vaihtui kesällä 2010 pääministeri, mutta vanhat otsikot vaalirahoituksesta pysyvät. Nykyinen pääministeri ei ole suoraan syytösten kohteena. Valitettavasti hänen puolueeseensa ja sen eräät kansanedustajat ovat syytösten kohteena. Syytöksiä kohdistuu myös muihin puolueisiin. Suomalaisessa demokratiassa ja päätöksenteossa on jotain pahasti pielessä, demokratia on joutunut rappiotilaan vaalirahoitussotkujen myötä. Ongelma on vakava, koska kyseessä on koko päätöksentekojärjestelmän arvopohja. Kansanlaisilla on oikeus tietää kansanedustajien sidonnaisuus rahoittajiinsa. Näitä kytköksiä yritetään edelleen salailla.

Pääministeri Mari Kiviniemi on ilmoittanut, että hän ei suostu avaamaan omaa vaalirahoitustaan. Perusteena on se, että ilmoitus on tehty lain mukaan,  silloisen lainsäädännön mukaan. Pääministerin suhtautuminen asiaan herättää ihmetystä. Jo heinäkuussa eräs iltapäivälehti uutisoi Kiviniemen kielteisestä suhtautumisesta vaalirahoituksensa avaamiseen. Pääministeri ei kuntaministerinä ollessaan suostunut selventämään, mistä hänen noin 66 000 euron vaalikampanjansa rahat tarkalleen kertyivät. Sama linja jatkuu pääministerinä. Kiviniemi on esim. saanut Huomisen Suomi ry:ltä 57 350 euroa,  mm. 32 000 euroa talousseminaareista ja 16 050 euroa taulumyynnistä. Mitkä tahot ovat tauluja ostaneet ja osallistuneet talousseminaareihin? Samoja kysymyksiä nousee monien muiden kansanedustajien vaalirahoitusilmoitusten äärellä.

Herättääkö tällainen toiminta luottamusta pääministeriin ja koko poliittiseen järjestelmään? Ei herätä! Tällainen toiminta tekee nykyisestä pääministeristä ja koko järjestelmästä epäluotettavan. Nyt vedotaan siihen, että lakia on noudatettu ts. yli 1700 euron antajat on yksilöity. Nyt ei kuitenkaan päästä näkemään järjestöjen takana olevia lahjoittajia kuten Kiviniemen kohdalla Huomisen Suomi ry ja sen antamat 57 350 euroa. Mistä järjestö on saanut rahansa?

Laki määrittelee, miten on toimittava eli mikä on lainmukaista  ja mikä on vastoin lakia. Moraalissa on kysymys käsityksestä vallitsevasta oikeasta ja väärästä, oikeista ja vääristä toimintatavoista. Vaalirahoituksen voi ilmoittaa lain näkökulmasta oikealla tavalla. Onko ilmoitus kuitenkaan moraalin näkökulmasta riittävä ts. oikea? Moraalisessa mielessä pääministeriltä ja muilta poliitikoilta voidaan nyt vaatia enemmän kuin laki vaatii.  He ovat kansan valitsemia edustajia ja he edustavat kansaa. Vaalirahoitussotkut ovat aiheuttaneet syvän epäluottamuksen koko poliittista järjestelmää kohtaan. Luottamus voidaan palauttaa täydellisellä vaalirahoitukseen liittyvällä avoimuudella ja tätä avoimuutta voi odottaa myös poliittiselta eliitiltä.

Demokratian, kansalaisten luottamuksen ja yleisen moraalin kannalta on tärkeää tehdä vaalirahoituksesta täysin läpinäkyvä. Kansanedustajat voivat tehdä enemmän kuin laki vaatii eli kertoa avoimesti vaalirahoituksensa lähteet. Kansanedustajilta voi odottaa moraalia edes sen verran tämän asian tiimoilta. Kyseessä on kansalaisten luottamuksen palautus ja demokratian rappion torjuminen.

Mika Ilvesmäki
pappamopoilija
Muurame