Aamukahvi oli mennä väärään kurkkuun, kun luki naapuripitäjän touhuiluja lauantaiaamun Keskisuomalaisesta (Ksml 8.1.2011, s. 6). Jyväskylän perusturvalautakunta oli päättynyt joulukuussa palkata kaksi työntekijää lapsiperheiden tilapäiseen kotiapuun sekä kuusi työntekijää vanhusten kotihoitoon. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan kaupunginjohtajalle käynyt. Hän käytti ns. otto-oikeutta ja vie asian ensi viikolla kaupunginhallituksen käsittelyyn.
Kaupunginjohtaja haluaa asiassa käytettävän kaupungin tukemaa palveluseteliä. Perusteluina on mm. se, että lapsiperhe tai vanhus saa päättää keneltä palvelun hankkii, yrittäjiä työllistetään sekä kaupungin tuottavuus ja kustannustehokkuus paranevat palveluseteliä käyttämällä (ei palkata omaa henkilökuntaa).
Näyttää siltä, että nyt on ideologia tärkeämpi kuin itse palvelu. Ei mietitä palvelua laajasti ja sen eri osa-alueita. Rahaa käytetään perusteena. Tässä on kyseessä kunnallisten palvelujen ideologinen yksityistäminen, jossa palvelujen kohderyhmä on toissijainen.
En voi missään nimessä tällaisessa tapauksessa kannattaa palvelun tuottamista palvelusetelin avulla. Lapsiperheiden ja vanhusten kohdalla kysymys on pitkälti ennaltaehkäisevästä työstä. Kysymys ei ole yksittäisestä ja tiettynä ajankohtana tapahtuvasta työsuoritteesta, joka tehdään asiakkaan kotona. Kotipalvelu toteutuu parhaiten osana kunnan / kaupungin muuta sosiaalityötä. Kunnissa on laaja moniammatillinen organisaatio tällä alueella. Jos muutakin apua tarvitaan, se on nopeasti saatavilla. Yksittäiset yritykset eivät toimi vastaavassa kunnallisissa organisaatioissa, ne ovat itsenäisiä yrittäjiä. Kysymys on palvelun laadusta laajemmassa mittakaavassa kuin yksittäisen työsuoritteen tasolla. Lisäksi on hyvä muistaa, että palvelusetelin kohdalla palvelusta sovitaan yrittäjän kanssa. Sopimusosapuoli ei ole kunta vaan yrittäjä. Jos sopimustasolla menee jotain pieleen, asia ratkotaan kuluttajariitalautakunnassa. Eli tältä osin kunta pesee kätensä toisin kuin kunnallisesti tuotetuissa palveluissa. Kunnilla on sentään onneksi valvontavastuu, toivottavasti muistavat noudattaa sitä.
Edellä mainittu ei vähättele millään tavoin yksityisesti tuotettuja sosiaalipalveluja ja yrittäjyyttä. Palveluille on oma paikkansa, mutta palvelun kohderyhmä ja palvelujen tavoite on mietittävä laajassa mittakaavassa. Eli mitä kunnissa kannattaa ulkoistaa ja mitä ei. Tätä pohdintaa ei useinkaan harrasteta, vaan paniikissa aletaan ulkoistamaan.
Ihmettelen syvästi Jyväskylän kaupunginjohtajan näkemystä siitä, että palvelusetelin käyttö lisää kaupungin tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Kaupunginjohtaja siis kertoo, että hänen johtamansa organisaation tuottavuus ja kustannustehokkuus on huono. Samalla hänellä tuntuu olevan huono luottamus omaan organisaatioonsa, kun sinne ei haluta palkata lisää työvoimaa.
Olen pitkän aikaa ihmetellyt ja edelleen ihmettelen kunnallista keskustelua palvelujen tuottamisesta. Kunnissa johtajat saavat puhua oman kuntansa huonosta tuottavuudesta. Saavat puhua siitä, että yksityinen tuottaisi palvelut halvemmalla. Yritysmaailmassa tällainen ei olisi mahdollista. Yritysjohtaja on entinen yritysjohtaja, jos hän puhuisi kilpailijan tuottavan samaa tavaraa halvemmalla.
Kuntien hölmöilyä palvelujen järjestämisessä on yksisilmäisyys. Tuijotetaan vain kustannuksia, ei tuijoteta tuloja. Tässä asiassa tapahtuu kunnilla erittäin suuri virhe! Jos kunnan työntekijä asuu kunnan alueella, hän maksaa kunnallisveronsa työnantajakuntaansa. Kunnalla on välineet houkutella työntekijöitä asumaan kunnan rajojen sisäpuolelle. Yrityksen kohdalla verotus menee yrityksen kotikunnan mukaan. Jos kunta ostaa naapurikunnassa olevan yritysksen palveluja, kunta ei hyödy yrityksen verotuloista mitenkään. Ostot pitäisi kohdentaa aina kotikuntaan, mutta tämä ei ole aina mahdollista (tarjonta, kilpailulainsäädäntö).
Yksityisiä palveluja en vastusta. Olen kuitenkin pitkän aikaa ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että kunta/kaupunki pystyy tuottamaan palvelunsa yhtä kustannustehokkaasti kuin yritys. Tähän ei ole mitään estettä ja kukaan ei ole voinut näyttää asialle mitään estettä. Ja on myös esimerkkejä asian tiimoilta löytyy. Kysymys on viime kädessä johtamisesta. On surullista, että monet kunnat hölmöilevät lyhytnäköisesti ideologisen yksityistämisen alueella.
Palvelusetelikeskustelussa ei ole tuotu yhtä asiaa esille. Jos Jyväskylän kaupunginhallitus noudattaa kaupunginjohtajan toivetta eli suunnitellut palvelulisäykset tuotetaan palvelusetelillä, kannattaisi kaupunkilaisten oikeusturvasta pitää kiinni. Palvelusetelillä tuotettu palvelu on vaapaaehtoinen. Lapsiperhe tai vanhus voi ottaa palvelusetelillä tuotettua kotipalvelua vastaan tai kieltäytyä palvelusetelillä tuotetusta kotipalvelusta. Jos asiakas kieltäytyy, kaupungin on ohjattava asiakas kaupungin muilla tavoin järjestämän palvelun piiriin (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä, 6§).
Terveisin
Mika Ilvesmäki
pappamopoilija
Muurame
