Pirjo Vuorenpään mielestä yleistän asioita (Ksml 6.2.) , kun väitän sosiaali- ja terveyspalvelujen kunnallisen tuotannon voivan olla yhtä laadukasta ja kustannustehokasta kuin yksityisen sektorin tuotannon (Ksml 2.2.). Kirjoituksessani kuntajohtamisen arvomaailmasta en yleistä kyseistä asiaa Vuorenmaan kuvittelemalla tavalla. Pidän itsestäänselvyytenä sitä, että kuntapäättäjien sekä kunnan johtavien viranhaltijoiden on puhuttava kyseisellä tavalla kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista eli he eivät voi haukkua kunnan omaa palvelutuotantoa kustannustehottomaksi. Jos kunnan oman palvelutuotannon kerrotaan olevan kustannustehoton, päättäjät ja johtajat kertovat samalla oman johtamisensa epäonnistuneen ts. haukkuvat omaa johtamistaan ja samalla he kertovat myös tuhlaavansa veronmaksajien rahoja. Kysymys on kuntajohtamisen moraalista ja arvomaailmasta. Pirjo Vuorenpää ei kuntapäättäjänä millään tavoin osoita näkemystäni vääräksi, hän halua ohittaa kyseisen aiheen ja siirtyä puhumaan palvelusetelistä.
Vuorenpää tuo kirjoituksessaan esille pienyritysten hyödyntämisen kuntien sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä hankintarajan alittavissa palveluhankinnoissa. Omassa kirjoituksessani toin saman asian esille. Olen Vuorenpään kanssa täysin samaa mieltä siitä, että palveluseteliasiassa ei kaivata vastakkainasettelua. Tarvittaisiin kuitenkin faktoja vastakkainasettelun estämiseksi. Laki luo raamit palveluseteliasiassa. Palvelun kohde eli kuntalainen on tärkeimmässä asemassa.
Osa kuntien johtavista virkamiehistä ja osa kuntapäättäjistä luo mielikuvaa palvelusetelistä vaihtoehtona kunnallisesti tuotetuille palveluille. Kyseessä on vain luotu mielikuva, joka ei pohjaudu todellisuuteen. Kyseessä ei ole tilanne, jossa palvelu tuotetaan joko kunnallisesti tai järjestetään palvelusetelin avulla. Kuntalaisella on valinnanvapaus. Kunta ei voi määrätä/pakottaa kuntalaista ottamaan vastaan palvelusetelillä tuotettua palvelua. Kuntalaisella on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet kunnan muilla tavoin järjestämien palvelujen piiriin. Näin sanoo laki. Jos toisella tavalla toimitaan, rikotaan lakia. Kuntalaisten oikeusturva myydään halvalla, jos heidät pakotetaan vastoin lakia ottamaan vastaan palvelusetelillä tuotettua palvelua.
Edellä esitetyt näkökulmat eivät torju palveluseteliä eivätkä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvää yritystoimintaa. Asiaa ei kuitenkaan saa pilata huonolla valmistelulla. On tarkoin mietittävä, mitä palveluja on mielekästä tuottaa palvelusetelillä ja mitä ei. Kuntalaisten oikeusturvaa on kunnioitettava eli palveluseteliin liittyvää lainsäädäntöä on noudatettava. Kuntalaisten ja palveluja tuottavien yrittäjien yhteinen etu on se, että asiassa ei tapahdu ylilyöntiä ja että kunnat eivät huonoilla päätöksillään pilaa palvelusetelin mainetta.
Mika Ilvesmäki
pappamopoilija
Muurame
Tärkeä puheenvuoro.
Minä haluaisin, että palvelusetelin vaikutukset kuntapalveluiden tehokkuuteen tutkittaisiin tieteellisesti. Nyt tuntuu että oikeisto (jonka edustaja itsekin olen), on valjastanut Sitran myyntitykikseen. Oikeistoenimmistöiset kunnat tarttuvat palveluseteliin turhankin toiveikkaina. Tosiasiassa tuotanto pirstoutuu pienyksiköihin, joista kyllä on tuottavuusseuraukset hyvinkin tiedossa. Lisäksi hankintavolyymi pirstaloituu. “Osta enemmän, saat halvemmalla” -periaate hautautuu.