Suurten puolueid
en puheenjohtajat Kiviniemi, Urpilainen ja Katainen ovat ottaneet taikurin roolin keskusteltaessa kuntien lukumäärästä. He vetelevät taikurinhatusta lukuja, jotka eivät perustu faktoihin. Periaate on kuitenkin selvä, kuntien lukumäärää pitää vähentää radikaalisti. Suurten puolueiden puheenjohtajien halu tappaa kuntia perustuu suuruuden ekonomian ihailuun. Uskotaan sokeasti suuren yksikön olevan tehokas. Samalla on kysymys puoluepolitiikasta, puolueiden vallasta. Kuntien vähentämisellä yritetään lisätä oman puolueen valtaa kuntien luottamuselimissä.
En tiedä, kuka on keksinyt ajatuksen suurten kuntayksiköiden tehokkuudesta. Jos katsotaan kuntien vuoden 2009 sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksia, kymmenellä edullisimmalla kunnalla on yksi yhteinen piirre. Niistä yksikään ei ole suuri kaupunki, joukossa on alle 10 000 asukkaan kuntia. Eli pieni voi olla kustannustehokasta. Luonnollisesti kuntien väestörakenne vaikuttaa kustannuksiin. Mutta noiden kuntien kustannukset ovat faktinen tosiasia, kuntaliitos isomman yksikön kanssa luultavasti vain nostaisi kustannuksia ja heikentäisi palvelujen laatua.
Lainsäädännöllisesti Suomessa ajatetaan sosiaali- ja terveyspaleluita vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjaan. Tällainen suuntaus ei ole kaikkialla maassa perusteltua. Asia pitäisi voida harkita kuntakohtaisesti. Miksi siirtää toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut isompaan yksikköön, jos ne ovat laadukkaita ja kustannustehokkaita. Byrokraattiset muutosprosessit palvelujen siirrossa ovat kalliita ja haluttua kustannustehokkuutta sekä laadun paranemista ei välttämättä saavuteta. Tietyissä tilanteissa palvelujen uudelleenjärjestely on perusteltua, mutta kunnille pitää taata itsemääräämisvalta näissä asioissa. Arkadianmäen ei saa antaa hajottaa toimivia palveluja ja lisätä niiden kustannuksia.
Palvelut täytyy olla lähellä kuntalaista. Kuntaliitokset tai palvelujen järjestäminen peruskuntaa suuremmassa yksikössä johtaa usein palvelujen karkaamiseen kauaksi. Kyseessä piti olla palvelujen varmistaminen, mutta lopputuloksena on usein palvelujen häviäminen.
Kunta- ja valtiontalouden kannalta merkittävimmät ratkaisut tapahtuvat suurissa kaupungeissa. Niiden on saatava palvelutuotantonsa kustannustehokkuus kuntoon. Kustannustehokkuudesta puhuttaessa ei saa unohtaa puhetta palvelujen laadusta. Huhtikuussa valittavaan eduskuntaan pitää saada kansanedustajia, jotka eivät vetele taikurin hatusta lukuja kuntien lukumäärästä. Menestyvien kuntien tappotalkoot täytyy keskeyttää. Lainsäädännöllä pitää varmistaa tappotalkoiden lopettaminen. Samalla lainsäädännön on keskityttävä suurten kaupunkien kustannusongelmien ratkaisuun. Kuntien ongelmat ratkaistaan nykyistä kuntarakennetta kehittämällä, ei luomalla suuria ja byrokraattisia megakaupunkeja. Suuri ei välttämättä ole tehokas.
Mika Ilvesmäki
pappamopoilija
Muuram
