Yrittäjävihamielisyyttä torjumassa

Viime aikoina ovat monet kansanedustaehdokkaat yrittäneet kalastella yrittäjien ääniä oikein urakalla (ja varmaan minäkin). Ääntenkalastelu on ollut selkeimmin nähtävissä palvelusetelikeskustelussa. Moni ehdokas on ilmoittautunut yrittäjien ylimmäksi ystäväksi ja ilmoittautunut palvelusetelin kannattajaksi välittämättä palveluseteliin liittyvästä lainsäädännöstä. Samalla on leimattu yrittäjävihamielisiksi ne, jotka ovat esittäneet palvelusetelistä kriittisiä huomioita. Olen kirjoittanut muutaman blogi-kirjoituksen teemaan liittyen. Väitän nyt, että yrittäjien ylimmät ystävät ovat lähinnä yrittäjävihamielisiä. Kyseessä on lähinnä ääntenkalastelu,  jossa kokonaisuus eli yhteinen hyvinvointi on päässyt unohtumaan.

Esimerkki 1.
Itse olen halunnut korostaa maltillisuutta palveluseteliasiassa. Palvelusetelin käyttämiseen liittyvät asiat on valmisteltava perusteellisesti ja on tarkoin mietittävä palvelusetelin käyttökohteet. Tämä on sekä kuntalaisten että yrittäjien etu. Yrittäjille luodaan kuva laajoista palvelusetelimarkkinoista. Heille ei kuitenkaan kerrota, että kuntalaisella on oikeus kieltäytyä palvelusetelillä tuotetusta palvelusta ja kunnan on järjestettävä tuolloin palvelu jollain toisella tavalla. Kuntalaisen oikeusturva ollaan uhraamassa ääntenkalastelun alttarille. Ja samalla ollaan valmiita antamaan katteettomia lupauksia sosiaali- ja terveysalan yrittäjille. Pitäisi valmistella perusteellisesti ja antaa vasta sitten lupauksia.

Esimerkki 2.
Puhutaan ylväästi maakunnallisen yritystoiminnan puolesta. Näin pitääkin puhua, mutta teot pitää olla yhteydessä puheisiin. Kauniiden puheiden pitäjät ovat olleet yksityistämässä kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluita eli palveluita on kilpailutettu.  Valtakunnalliset toimijat ovat voittaneet kilpailutuksia eli raha valuu maakunnan ulkopuolelle ja kunnilta jää verotuloja saamatta. Valtakunnalliset yritykset työllistävät maakunnan ihmisiä, mutta yritys ei maksa voitoistaan veroja maakunnan alueelle. Tällaisissa tarjouskilpailuissa ei voida valitettavasti  asettaa Keski-Suomen yrityksiä etusijalle, laki estää. Valtakunnalliset toimijat pyrkivät vähitellen eliminoimaan maakunnalliset hoivapalveluyritykset. Turha on myöskään haaveilla kilpailulainsäädännön radikaalia muuttamisesta, hankintalain sisältöä ohjaa EU:n direktiivit. Kuntien hankinnoissa voidaan tukeutua oman kunnan ja maakunnan yrityksiin silloin, kun hankintalain asettamat rajat alittuvat. Palvelusetelin käyttöä ollaan eräissä kunnissa laajentamassa laajasti tuettuun palveluasumiseen. Tuolle alueelle on nyt tulossa valtakunnallisia toimijoita isoine yksiköineen ja resursseineen. Aluevaltausta tehdään yhteistyössä kuntien kanssa ja asiaa ovat tukemassa maakunnan yrityksiä ainakin näennäisesti tukevat kunnallispoliitikot. Tosin laajasti tuettu palveluasuminen palvelusetelillä toteutettuna sisältää sellaisia pommeja, joita eräät kuntapäättäjät eivät tiedä edes olevan olemassa. Kuntalaisten oikeusturvaa koetellaan ja oikein urakalla.

Esimerkki 3.
Näyttää siltä, että yrittäjiä pidetään sivistymättöminä ja laskutaidottomina. Vallalla on tietynlaisia harhaluuloja. Jos olet yrittäjä, sinun ajatellaan automaattisesti kannattavan julkisten palvelujen yksityistämistä. Tällainen harhaluulo ei pidä paikkaansa. Olen tavannut monia yrittäjiä, jotka ovat osoittaneet tällaisen ajatusmallin vääräksi. Yritystoimintaan kuuluu riskinotto, pienten ja suurten riskien. Yrittäjä osaa laskea tulot ja menot. Yrittäjä tajuaa myös, että kunnassa on tuloja ja menoja. Nyt monet kansanedustajaehdokkaana olevat kunnallispoliitikot ajavat fanaattisesti kunnallisten palvelujen yksityistämistä. He puhuvat kunnan menoista, kuntalainen on heille menoerä. Nämä ideologiset yksityistäjät, yksityistämisfanaatikot eivät kuitenkaan osaa puhua kuntien tuloista ja siten he ajavat kuntia talouskurjimukseen. Paljonko kuntaa saa verotuloja itse tuottamistaan palveluista? Kunta pystyy omalla tuotannollaan useimmiten maksimoimaan verotulonsa, lisäksi kunnallinen tuotanto voi olla erittäin kustannustehokasta. Monet kuntapäättäjät eivät ymmärrä kunnan menojen ja erityisesti tulojen kertymistä. Yrittäjät osaavat laskea yrityksensä tulot ja menot. Yrittäjälle ei ole yhdentekevää kuntien verotulot. Mitä enemmän kunnalla on verotuloja, sitä parempi elinkeinopolitiikka kunnassa on,  sitä parempi infra kunnassa on, sitä parempi toimintaympäristö yritystoiminnalle jne. Yrittäjien osaamista ja sivistystä ei kannata aliarvioida.

Lopuksi
Valtakunnantasolla sekä paikallistasolla tarvitaan jäntevää elinkeinopolitiikkaa, joka tukee yritysten syntymistä ja toimintaedellytyksiä. Tärkeä painopistealue on erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, koska ne ovat tärkeitä työllistäjiä ja ne eivät ensimmäisenä katoa ulkomaille. Yritystoiminta on suomalaisen hyvinvoinnin perusta. Yrittäjäystävällisyydestä ei saa tulla yrittäjäepäystävällisyyttä!

Mika Ilvesmäki
pappamopoilija
kansanedustajaehdokas
Muurame

Facebook: Pappatunturilla Arkadianmäelle – Mika Ilvesmäki eduskuntaan